Katson kun iso mies leikkii nukeilla. Barbeilla ja Keneillä. Päivästä toiseen, eikä muuta teekään.
Tai ei hän leiki, hän rakentaa kokonaista maaimaa ja samalla itselleen identiteettiä. Maailma rakentuu miehen takapihalle kaikesta siitä, mitä nukeille tapahtuu.
Mies on tavattoman taitava. Luontoon asemoidut nukkekohtaukset ovat ällistyttävän aidon tuntuisia, kuin suoraan elävästä elämästä. Barbiet ja Kenit ovat vastoin olemustaan todella ilmeikkäitä ja niiden asennot luontevia. Ja miehen mielikuvitus kehittää koko ajan uusia ja uusia kertomuksia.
Ihmeellisintä ovat kuitenkin valokuvat. Mies ottaa koko ajan valokuvia, tallentaa tarkasti nukkekertomuksiaan. Kuvissa on uskomattoman hienot kompositiot ja ne edustavat dokumentaarista valokuvausta parhaimmillaan. Valaistukset, kuvakulmat, näkökulmat: voi melkein nähdä kuinka miehen nuket liikkuvat ja puhuvat.
MARWENCOL on sekä miehen maailman että siitä taiten tehdyn dokumenttielokuvan nimi.
Elokuvaa katsellessa tietää todistavansa taiteen synnyn mysteeriä. Sitä, miten taitelija puhaltaa elottomaan hengen, löytää sielun materiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti