Oikeastaan en pidä Isabelle Huppertista, siis hänen näyttelemistään hahmoista. Ne hehkuvat aina kylmää, vihamielistä, selittämätöntä intohimoa. Eikä hän halua auttaa minua ymmärtämään hahmojaan, ehei. Ihailen Huppertia silti valtavasti. Kukaan muu ei ole kuin hän.
Näin Huppertin ensi kerran Claude Gorettan elokuvassa Pitsinnyplääjä (1977). Huppert oli elokuvaa tehtäessä 23-vuotias. Elokuvaa WHITE MATERIAL kuvattaessa Huppert oli 55-vuotias. Ja hän on yhä sama.Yhtä tyttömäinen ulkonäöltään, yhtä sulkeutunut olemukseltaan, yhtä jäätävän intensiivinen ja haavottuvainen roolisuorituksessaan.
Huppertissa on valtavasti voimaa, vaikka hän esittää usein "maan hiljaisia". Pitsinnyplääjässä Huppert oli lomaparatiisin seinäkukkanen; Claude Chabrolin Kiveen kirjoitetussa murhaan ajatuva palvelijatar;
Michael Haneken Pianonopettajassa määräilevän äitinsä seksuaalisesti tukahduttama nainen. Noin esimerkiksi.
WHITE MATERIALISSA Huppert esittää afrikkalaisen kahviplantaasin itsepäistä omistajaa. "Valkoinen materiaali" on termi, jolla kapinoivat mustat viittaavat valkoiseen omistavaan luokkaan, pian vallasta syöstävään. On niin tyypillistä, että juuri ylpeä ja umpimielinen Huppert on valittu tähän osaan. Hän on tietenkin osassaan aivan loistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti