DRIVEA katsellessa on välittömästi jotenkin outo olo. Outo ja samalla kotoinen. Miksi?
Ensin ajattelin, että se johtuu siitä, kun DRIVE on niin monta elokuvaa yksissä raameissa.
Sankari on vaitonainen ja tyhjästä tullut – western. Sankari yrittää tasapainoilla kunniallisena lain molemmin puolin - Melville. Sankarista on tulossa kuuluisa vanhemman miehen suojattina. Mitäs kaikkia niitä nyt onkaan, kisälli-oppipoikajuttuja....
Tyylillistäkin kirjoa on. DRIVE on pitkään herkkä ihmissuhde-elokuva. Myöhemmin siitä kehkeytyy jylhä rikostarina, jossa on monta alatyyliä. Kuten miksi ihmeessä niin merkittömäksi tyylitellyssä elokuvassa sankarilla on skorpiooni-pusakka, jota näytetään mutta ei selitetä??
Lopulta keksin. DRIVEsta tekee erilaisen sen mood, joka valuu katsomoon ensimmäisestä maagisesta ryöstökohtauksesta lähtien. Eikä se mood ole yhtään amerikkalainen, vaikka elokuva tapahtuu LA:ssa ja vaikka sankari on mieleenpainuvan alahuulen (ja näyttelijäntaidot) omaava Ryan Gosling.
Ja vaikka sivuosat on miehitetty rouheilla roistotyypeillä. Vähän kuin Cassavetesillä.
Näin DRIVEN, kuten useimmat elokuvat, jos mahdollista, lukematta mitään ennakolta. Katselin alkutekstitkin huolimattomasti. Kotona tsekkasin ohjaajan ja sieltä se lopullinen syy löytyi: TANSKA!
Pohjoismaisen hyytävä eksistentialimi ja surumielihän se riivaa tätä kundia! Voisi hyvin kuvitella rooliin Samuli Vauramon.
Skorpiooni-pusakkakin selittyy. Tietenkin se on ihan vaan Scorpio Rising. Viittauksia ja syvähenkistä maailmantuskaa skandinaaviseen tapaan! Mutta samalla ihan toimintamittareillakin mitattuna menevä rikoselokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti