Ajattelin kyllä ensin jättää väliin. Italialaiset Irakissa kuulostaa elokuvan aiheena liikaa Marx-veljeksiltä.
Ja tämäkin on sellainen, tavallaan.
Nuori kaveri lähtee siviilinä sotaan. Kaveri on itsetietoinen, puhelias ja utelias, kerronta sujuvaa ja eloisaa. Ja sitten pamahtaa. So what? Everything!
Poissa on amerikkalainen Totisuus Tärkeän Asian Äärellä, jota ilmentää sinänsä aivan erinomainen tv-sarja Generation Kill. Tai vaikkapa Kathryn Bigelown The Hurt Locker. Poissa on pohjoismainen kaikennielevä ahdistus, joka ei katoa toimintelokuvarakenteenkaan myötä. Esimerkkinä Afganistanin sotaa kuvaava uskomaton tanskalaisdokumentti, Janus Pedersenin Armadillo.
20 CIGARETTES on rento ja lämmin loppuun asti. Ja silti koskettavin sotafilmi vuosikausiin. Ehkä koskaan? Sitten Kieslowskin Sinisen en ole kokenut niin iholle tulevaa tuskan ja surun ja pelon kuvastoa.
Jos polttaisin, sytyttäisin tämän flmin kunniaksi röökin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti