15.9.2011
Tästä se lähtee!
Rakkautta & Anarkiaa -festivaali on avattu Pedro Almodóvarin elokuvalla IHO JOSSA ELÄN.
JAANA: Edessä 33 x Tommi Korpela puhelinkopissa
Niitä kertyi yhteensä 33. Alunperin niitä oli 68. Ehkä ja noin. Laskut menevät aina sekaisin, kun joitakin näkee onnekseen ennakoissa. Elokuvia, joista olisin ehdottomasti, ihan ehdottomasti tahtonut jokaisen nähdä.
Mutta aika on rajallista ja itkua vääntäen joudun tekemään raakoja päätöksiä. Kuten kaikki festarikävijät aina. Ja niin jää näkemättä uusin Gus Van Sant, Cannes-voittaja Anatoliasta ja The Greatest Movie Ever Sold.
Scorsesen Elia Kazan-pätkä harmittaa, samoin lapsuuteni kirjasuosikista tehty animaatio Kätkijät. Viimemainitun suomenkielinen nimi tosin kielii siitä, että elokuva nähdään myöhemmin teattereissa.
Jospa YLE Teema ostaisi sen Scorsesen? Mutta 18 days, elokuva Egyptin mielenosoituksista? Entäs jos YLE ei näytäkään sitä?
Ja taas, taas, taas kävi kuten aina: ei yhtään Bollywoodia! Ja niin kuin olin päättänyt, että nyt katson yhden, edes YHDEN hassun ja värikkään. Niin ei.
Eniten ehkä kuitenkin harmittaa se ylipitkä Anatolia-juttu sekä Ashgar Farhadin elokuva Nader ja Simin: Ero. Ensinmainittua takuulla rakastaa tai inhoaa kiihkeästi; jälkimmäisestä haistaa, että se on hyvä.
Mutta ei hätää: se noin 33:n pakki on tiukka ja vankka ja antoisa.
Olen valmis.
Mutta aika on rajallista ja itkua vääntäen joudun tekemään raakoja päätöksiä. Kuten kaikki festarikävijät aina. Ja niin jää näkemättä uusin Gus Van Sant, Cannes-voittaja Anatoliasta ja The Greatest Movie Ever Sold.
Scorsesen Elia Kazan-pätkä harmittaa, samoin lapsuuteni kirjasuosikista tehty animaatio Kätkijät. Viimemainitun suomenkielinen nimi tosin kielii siitä, että elokuva nähdään myöhemmin teattereissa.
Jospa YLE Teema ostaisi sen Scorsesen? Mutta 18 days, elokuva Egyptin mielenosoituksista? Entäs jos YLE ei näytäkään sitä?
Ja taas, taas, taas kävi kuten aina: ei yhtään Bollywoodia! Ja niin kuin olin päättänyt, että nyt katson yhden, edes YHDEN hassun ja värikkään. Niin ei.
Eniten ehkä kuitenkin harmittaa se ylipitkä Anatolia-juttu sekä Ashgar Farhadin elokuva Nader ja Simin: Ero. Ensinmainittua takuulla rakastaa tai inhoaa kiihkeästi; jälkimmäisestä haistaa, että se on hyvä.
Mutta ei hätää: se noin 33:n pakki on tiukka ja vankka ja antoisa.
Olen valmis.
13.9.2011
Rakkautta & Anarkiaa -kuvapalvelun toimisto avautui!
Akkuna on nyt auki!
Ryhmä HELTECHin iltalinjan valokuvausopiskelijoita kuvaa R&A-festivaalin ajan tapahtumia, vieraita ja ihmisiä. Akkuna-kuvatoimisto julkaisee kuvia Facebookissa, tässä blogissa ja Akkuna-toimiston ikkunassa olevalla screenillä. Toimisto sijaitsee Lasipalatsin Forumin puoleisessa päädyssä.
Yhteydenotot: akkunakuvat@gmail.com
Ryhmä HELTECHin iltalinjan valokuvausopiskelijoita kuvaa R&A-festivaalin ajan tapahtumia, vieraita ja ihmisiä. Akkuna-kuvatoimisto julkaisee kuvia Facebookissa, tässä blogissa ja Akkuna-toimiston ikkunassa olevalla screenillä. Toimisto sijaitsee Lasipalatsin Forumin puoleisessa päädyssä.
Yhteydenotot: akkunakuvat@gmail.com
 |
| Isma Valkama akkunan ikkunassa. Näytöllä pyörivät projektin aikana otetut kuvat. Kuvaaja: Lea Hult |
JAANA: R&A forever?
R&A merkitsee minulle kolmea asiaa:
1. Syksy.
Kesän - mieluiten kuuman ja laiskan - jälkeen pitää saada aivoille hommia. Uusi alku.
Ilmestyy Katalooki ja yhtäkkiä ei ole väliä onko ilma aurinkoinen vai sadeko vihmoo.
R&A on sisällä, tukkoisissa jonoissa ja täpötäysissä saleissa. Oopiumia kansalle.
2. Silkkitakki.
Vuonna 1989 Siltalan Mikalla oli jo se. Silkkitakki. Oliko se keltainen vai violetti, siitä en ole varma. Minusta hänellä on ollut sekä että.
Mutta se takki merkitsi silloin muualta tulleelle, että hei nää festivaalit, näillä voi kohdata jotain todella erilaista. Ja ihan varmasti kohtasikin.
3. Rankka.
Alkuvuosina oli tärkeää, että elokuva oli rankka. Kaikenlaista ruumiisiinsekaantumista pyöritettiin yömyöhällä Engeleissä. Minähän en moisiin tietenkään ryhtynyt, nynny.
Jossain vaiheessa ylenmääräinen rankkuus sitten kärsi inflaation. Käsitteenä ja onneksi ohjelmistossakin.
Silti ja siksi ja yhä Katalookin herättämä tunne on sama kuin ekana vuonna: haluaisi nähdä about kaikki elokuvat. Eikä ikinä ehdi.
1. Syksy.
Kesän - mieluiten kuuman ja laiskan - jälkeen pitää saada aivoille hommia. Uusi alku.
Ilmestyy Katalooki ja yhtäkkiä ei ole väliä onko ilma aurinkoinen vai sadeko vihmoo.
R&A on sisällä, tukkoisissa jonoissa ja täpötäysissä saleissa. Oopiumia kansalle.
2. Silkkitakki.
Vuonna 1989 Siltalan Mikalla oli jo se. Silkkitakki. Oliko se keltainen vai violetti, siitä en ole varma. Minusta hänellä on ollut sekä että.
Mutta se takki merkitsi silloin muualta tulleelle, että hei nää festivaalit, näillä voi kohdata jotain todella erilaista. Ja ihan varmasti kohtasikin.
3. Rankka.
Alkuvuosina oli tärkeää, että elokuva oli rankka. Kaikenlaista ruumiisiinsekaantumista pyöritettiin yömyöhällä Engeleissä. Minähän en moisiin tietenkään ryhtynyt, nynny.
Jossain vaiheessa ylenmääräinen rankkuus sitten kärsi inflaation. Käsitteenä ja onneksi ohjelmistossakin.
Silti ja siksi ja yhä Katalookin herättämä tunne on sama kuin ekana vuonna: haluaisi nähdä about kaikki elokuvat. Eikä ikinä ehdi.
9.9.2011
JAANA esittäytyy!
R&A-blogin vieraileva kirjoittaja Jaana Semeri kertoo itsestään. Festivaalin aikana Jaanalta voi odottaa tilitystä, vuodatusta ja toivottavasti myös kehuja.
- Jaana Semeri, toimittaja
- Erikoisalana kaikenlainen kulttuuri, erityisesti teatteri, kirjallisuus ja elokuva. Ennen kaikkea ja aina ollut elokuva
- Yleisradiossa pitkään ja sieltä ihan itse vapauduttuani free bird
- Elokuvakriitikkona muinoin La Stradassa, Aamulehdessä ja Rytmissä, tällä vuosituhannella YLE:n Valopilkussa ja Tähtihetkessä
- Rakkautta & Anarkiaa -katsomoissa vuodesta 1989. Ja vihdoinkin saa kirjoittaa jotain!
7.9.2011
Lipunmyynti alkoi, kivaa!
Verkkokaupassa oli ennätysvilkasta, mutta myös Bio Rexin edustalla kävi kova kuhina ennen kymmentä. Pian on festivaali!
Kuvat: R&A/Antti Purhonen
Kuvat: R&A/Antti Purhonen
5.9.2011
Tapio kertoo, mitä teet sarjakortilla
Näytöskohtainen lipunmyynti alkaa jo keskiviikkona, hui!
Katalogit ja sarjakortit ovat myynnissä jo nyt. Viime perjantaina ilmestyneen hienonhienonhienon katalogin päätoimittaja Tapio Reinekoski kertoo, mitä sarjakortilla tulee tehdä. Tapio tietää, koska Tapio tietää kaiken.
____
Osta erikseen liput avaus-Almodóvariin ja päätökseen Nader ja Simin: ero.
Käytä sarjakortti:
1. Le quattro volte (Michelangelo Frammartino)
Aika lailla täydellistä Elokuvaa, vuorosanoja vain vuohilla.
2. White Material (Claire Denis)
Henkkarisuokkariohjaajan melkein paras, armoton ja komea, ei unohdu.
3. Essential Killing (Jerzy Skolimowski)
Vincent Gallo on kerrankin hiljaa ja keskittyy näyttämään paolta ja kauhulta, pakko nähdä, itsekin.
4. Kill List (Ben Wheatley)
Makee ja pimee murhaamisjännäri.
5. Code Blue (Urszula Antoniak)
Himoa, masennusta, ahdistusta ja hieman korvien välistä karkaavaa väkivaltaa, suoraan pakastimesta, kiiltää nätisti.
6. Carancho (Pablo Trapero)
Joko taitava allegoria byrokratian koloissa mätänevästä moraalista tai lohduton rakkaustarina ja huikeat pääosanäyttelijät, tai molempia, uskomattoman pituinen ja muutenkin mieletön loppuotos/kohtaus.
7. A Stoker (Aleksei Balabanov)
Vuoden pervoin soundtrack, umpimorbidi, hupia, että tuotantoon on saatu Venäjän valtion tukea.
8. The Trip (Michael Winterbottom)
Steve Cooganin elämän rooli, seassa paras Michael Caine -imitaatio ikuna.
9. Attenberg (Athina Rachel Tsangari)
Havaintoja seksiviettiään ja sopivaa tapaa olla etsivän naisen elämästä – jotain kasvutarinan ja antropologian väliltä, ja samalla aika hauska.
10. JA TÄRKEIN!
Lopuilla lipuilla vie joku hyvä tyyppi katsomaan Nicolas Winding Refnin Drive. Olet sitten aina vastedes se, joka tiesi ja jonka kanssa hyvä tyyppi näki ensi kerran Driven. Eli Drive. Drive.
Katalogit ja sarjakortit ovat myynnissä jo nyt. Viime perjantaina ilmestyneen hienonhienonhienon katalogin päätoimittaja Tapio Reinekoski kertoo, mitä sarjakortilla tulee tehdä. Tapio tietää, koska Tapio tietää kaiken.
____
Osta erikseen liput avaus-Almodóvariin ja päätökseen Nader ja Simin: ero.
Käytä sarjakortti:
1. Le quattro volte (Michelangelo Frammartino)
Aika lailla täydellistä Elokuvaa, vuorosanoja vain vuohilla.
2. White Material (Claire Denis)
Henkkarisuokkariohjaajan melkein paras, armoton ja komea, ei unohdu.
3. Essential Killing (Jerzy Skolimowski)
Vincent Gallo on kerrankin hiljaa ja keskittyy näyttämään paolta ja kauhulta, pakko nähdä, itsekin.
4. Kill List (Ben Wheatley)
Makee ja pimee murhaamisjännäri.
5. Code Blue (Urszula Antoniak)
Himoa, masennusta, ahdistusta ja hieman korvien välistä karkaavaa väkivaltaa, suoraan pakastimesta, kiiltää nätisti.
6. Carancho (Pablo Trapero)
Joko taitava allegoria byrokratian koloissa mätänevästä moraalista tai lohduton rakkaustarina ja huikeat pääosanäyttelijät, tai molempia, uskomattoman pituinen ja muutenkin mieletön loppuotos/kohtaus.
7. A Stoker (Aleksei Balabanov)
Vuoden pervoin soundtrack, umpimorbidi, hupia, että tuotantoon on saatu Venäjän valtion tukea.
8. The Trip (Michael Winterbottom)
Steve Cooganin elämän rooli, seassa paras Michael Caine -imitaatio ikuna.
9. Attenberg (Athina Rachel Tsangari)
Havaintoja seksiviettiään ja sopivaa tapaa olla etsivän naisen elämästä – jotain kasvutarinan ja antropologian väliltä, ja samalla aika hauska.
10. JA TÄRKEIN!
Lopuilla lipuilla vie joku hyvä tyyppi katsomaan Nicolas Winding Refnin Drive. Olet sitten aina vastedes se, joka tiesi ja jonka kanssa hyvä tyyppi näki ensi kerran Driven. Eli Drive. Drive.
 |
| Tapio |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)