Täällä voit osallistua kilpailuihin sekä seurata vuoden 2011 festivaalin valmistelua, kulkua ja kaikkea siihen liittyvää säätöä. Hieman virallisempaa tietoa R&A:n ohjelmistosta ja vieraista löydät verkkosivuiltamme www.hiff.fi. Joitakin ohjelmiston helmiä on siellä jo julkistettu.
Vuoden 2011 festivaalipäivät ovat 15.–25.9. Festarin ohjelmistoa esittelevä tabloidilehti ilmestyy 18. elokuuta. Ohjelmisto julkistetaan kokonaisuudessaan 2.9. Sarjaliput ja katalogi tulevat myyntiin samana päivänä. Näytöskohtaisten lippujen myynti alkaa 7.9.
KILPAILU: Mikä on kaikkien aikojen paras R&A-elokuva?
Kommentoi ja voita festaripaita!
Kerro blogissamme, mikä R&A:ssa näkemäsi leffa on ollut se kaikista paras ja miksi. Mielivaltainen raati palkitsee omasta mielestään parhaiten vastanneet upouusilla, tyylikkäillä festaripaidoilla (alla).
Kilpailu on käynnissä 18.8. saakka. Vastaa kommentoimalla tähän blogipostaukseen. Voittajille ilmoitetaan täällä, pysy tarkkana! Saatat olla se, jonka mielipiteeseen yhdymme tai se, jonka vastaus ärsyttää meitä niin paljon, että päätämme palkita sen.
Paitaa on kahdella eri kuvalla. Voittajat valitsevat itse suosikkinsa. Koot: S-XL (naisten ja miesten mallit erikseen).
Paidat tulevat myyntiin Kinopalatsin karkkikauppaan 2.9.2011. Festarin aikana paitoja ja kasseja voi ostaa R&A:n infosta Lasipalatsin näyttelytilasta.
 |
| "En vain voi elää ilman kauhua." |
 |
| "Antakaa äkkiä jotain. Edes joku ranskalainen mustavalkoraina." |
 | ||
| Rakkautta & Anarkiaa |
The Big Lebowski.
VastaaPoistaKun kerran joskus vuonna miekka ja kilpi menin Savoyssa ihastumaan Dobermaniin niin paljon että ohjaaja Kounenia tuli stalkkeerattua ahkerasti ja nimmarikin saatua katalogiin, ynnä seinien koristeiksi saatu kinuttua maxikokoiset sekä punainen että sininen juliste, on kai pakko todeta että Doberman se on!
VastaaPoistaOtto; Or Up With Dead People, kaikkien aikoijen mieleenpainuvin pätkä!
VastaaPoistaEnsimmäinen R&A-leffa, joka käänsi päälaelleen kaikki ennakkoluuloni siitä, millainen elokuvan "pitää" olla. Lukemattomia genrejä ja tyylejä yhdessä elokuvassa, joka herättää katsojassa (ainakin minussa) niin inhoa, jännitystä, kuvotusta, häpeää, hilpeyttä, yllättyneisyyttä kuin jonkinlaista yleismaailmallista valveutuneisuuttakin. Kaikessa outoudessaan oikein onnistunut pätkä!
Seuralainen (The Escort/ Mauvaise passe); Helmi elokuvaksi.
VastaaPoistaTässä (tietoisesti) ekassa katsomassani R&A- leffassa mikään ei ole loppujen lopuksi sitä, miltä pinnalta katsoen näyttää. Pääosissa loistavat Daniel Auteuil ja Stuart Townsend. Suosittelen!
City of Sadness.
VastaaPoistaVaikka paljon on hyviä, niin sanotaan City of God.
VastaaPoistaVäkivahvaa näyttelemistä, loistava kuvaus ja varmasti herättää katsojassa monia tunteita.
Siis jumankauta ettekö te ymmärrä, että se oli se Dream Home. Nauha katkes ja kaikkea! Hyvänen aika oli nätti se bongi siitä masusta läpi. Huhhuh! Johan te mulle ton jonkun dvd:n laitoitte tulemaan. Olis ollut edes bluray. Höh. Mutta jos iskette L kokoisen ukkojen paidan postiin niin herra täällä kiittää ja Herra tuolla jossain kiittää. Ehkä... (ei)
VastaaPoistaPakko kait sanoa tähän, että Amelie. Jo ihan senkin takia, että tässä vuosien varrella olen nähnyt sitä siellä sun täällä niin monta kertaa, etten enää kykenisi katsomaan sitä kertaakaan. Joskus vuosia sitten isäni innostui luultavasti Amelien innoittamana ostamaan takapihalleen metrin korkuisen karsean puutarhatontun. Sitä ei ole kukaan vienyt matkalle, harmi.. Siellä se vaaan edelleenkin seisoo, kesät talvet.
VastaaPoistaannika
Viime vuonna Rubber oli aivan timantti. Se onnistui yhdistelemään metafiktiota ja komediaa Monty Python -tyylisellä tavalla, joka ei ainakaan näytöksessä tuntunut jättävän ketään kylmäksi. Lisäksi autonrenkaan personointi oli pirun onnistunutta, mistä ohjaajalle ja kuvauksen suunnittelulle propsit.
VastaaPoistaValitaanpa viimevuodelta Love Exposure. Elokuva räjäytti tajunnan. Hersyvää huumoria ja nerokkaita juonenkäänteitä. Elokuva jonka haluaisin ehdottomasti myös omistaa. Mielestäni yksi kaikkien aikojen elokuvista. Tämän elokuvan johdosta olen lähtenyt jahtaamaan myös muita Sonon elokuvia, joita on vain valitettavan vaikea saada käsiin Suomi/Englanti tekstein...
VastaaPoistaNapapiirin Sankarit parasta Suomalaista komediaa...
VastaaPoistavuosi oli ehkä 07. ei paras elokuva, mutta hämmentävin r&a-kokemus. lukas moodysson ja container. 20minuuttia ja poika vieressä saa eväspullansa syötyä, jonka jälkeen päättää ottaa nokoset. keskityn tässä vaiheessa pojan kuorsaukseen. muutamaa minuuttia myöhemmin pojan kaveri nukahtaa. puolen tunnin jälkeen toiselta puoleltani kuuluu kuorsausta. mitä! jengi nukahtelee. paljon. monologi jatkuu ja jatkuu ja joka puolelta kuuluu unen ääniä. hauskaa, toisaalta. 75 minuuttia ja päiväunet ohi. elokuva itsessään oli kamala, mutta kokemuksena r&a parhaimmistoa.
VastaaPoistaMarttyyrit. Mikään muu elokuva R&A:ssa ei ole saanut minua samalla tavalla liimaantumaan penkkiin, ja jättänyt hiljaiseksi näytöksen jälkeen. Ja vuosi oli 2008.
VastaaPoistaBodysong.
VastaaPoistaTajunnanvirranomainen kuvasto ja Jonny Greenwoodin upea musiikki jäivät mieleen. Tämän haluaisin nähdä uudestaan! Elämä on ihmeellinen asia.
Roy Andessonin "Sinä elävä" kiteyttää jotain sanoin kuvaamatonta, mutta kuvin kerrottua pohjoisesta mentaalimaailmasta.
VastaaPoistaNekromantik.
VastaaPoista4:30
VastaaPoistaH. Koreedan Afterlife tietty http://www.imdb.com/title/tt0165078/ Leffa, jossa kukaan henkilöhahmoista ei ole elossa. Oli pakko löytää VHS:nä vaikka maailman navan kiven alta sen jälkeen kun olin nähnyt tämän R&A:ssa. Suomesta ei tietenkään löytynyt, mutta nettikaupat toimitti jo tuolloin. Jep, ja nauhaa katsotaan edelleen silloin tällöin. Kovin vailla hässäköintia ja absurdiudessaan kaunista on Afterlifen touhu.
VastaaPoistaLeffa innoitti miettimään ja keräämään myös toisten tarinoita aiheesta "Missä hetkessä haluaisin viettää ikuisuuteni?". Siitä syntyi ensimmäinen blogini "Ikuisuushetkesi".
The Heart Is Deceitful Above All Things, niin koskettava ja ahdistava elokuva, että teatterioloissa vaan toimi vielä niin paljon paremmin.
VastaaPoistaHeavenly Creatures eli Taivaalliset olennot. Tosin ihan mahdotontahan se on valita yksi ylitse muiden.
VastaaPoistaSyyskuun puoliväliä jo odotellen,
Siru
Skabassa kysytään parhainta, mutta vastaan silti tärkeimmän - onhan pieni kapinointi keskeistä R&A:ta.
VastaaPoistaTärkein elokuva on Highway 61, koska se on ensimmäinen festareilla näkemäni. Olin seitsemäntoista ja menimme silloisen tyttöystäväni kanssa katsomaan elokuvaa täysin spontaanisti. En tiennyt festareista mitään ja elokuvasta vielä vähemmän, mutta jäin samantien koukkuun. Ja samalla tiellä ollaan yhä. Paitsi että sitä muijaa ei ole kyllä näkynyt enää kahteenkymmeneen vuoteen.
Kiitos kaikille kommenteista! Hienoja, mieleenpainuvia valintoja - ja kamalia, kiitos niistäkin.
VastaaPoistaVielä ehtii vastata huomiseen iltaan saakka, perjantaina laitetaan paitoja jakoon!
Sori vaan mutta kysymyshän on ihan pelle! Jokainen elokuva on yksilö, eikä niitä ole mitään mieltä asettaa johonkin keskinäiseen arvojärjestykseen. Varsinkin jos on vuosien varrella ehtinyt nähdä festareilla jo yli 100 elokuvaa.
VastaaPoistaWong Kar-wain In the Mood for Love oli kerronnallisesti ja visuaalisesti upea teos, jossa näyttelijätyö ja äänimaailmakin toimivat täydellisesti, sanalla sanoen kaunis.
VastaaPoistaJa Zepa: minäkin tilasin aikoinaan Afterlifen ulkomailta sen nähtyäni ja katson sitä yhä. Samoin kuin saman ohjaajan tuoreempaa Still Walkingia.
Harmony Korinen Gumme!! Ei muita perusteluja kaipaa kun mainitsee keittiön ja keittiötuolin ja raivon.
VastaaPoistaTotta kai pitää elokuvat laittaa keskinäiseen arvojärjestykseen, jotta saadaan aikaiseksi mehukkaita elokuvaväittelyitä.
VastaaPoistaVastaus tähän kysymykseen on sitä paitsi naurettavan helppo; Gaspar Noén Irréversible, ja olisiko vuosi ollut 2002. Mitään niin häiritsevää, eroottista, väkivaltaista, teatteripenkissä kiemurtelua, julmaa, mutta samalla niin aitoa ja koskettavaa, tai jotain niin R&A:ta ei ole tullut vastaan tämän elokuvan jälkeen. (Esim. Marttyyrit ovat lastenleikkiä tämän elokuvan rinnalla.) Elokuva jää kalvamaan ja häiriköimään moniksi vuosiksi mieliin ja muistuttaa elämän valintojen kohdalla, että jokaisella sattumuksella ja päätöksellä on suuntansa. Elokuvan myötä voi oppia nauttimaan ja arvostamaan elämän niistä pienistäkin kauniista ja arkisista hetkistä, sillä silmänräpäyksen päästä - kaikki voi olla toisin.
-Maria
viime vuodelta love exposure. eri vuosien vertaaminen on vaikeaa kun muisti pelaa pätkien. save the green planet ja The Happiness of the Katakuris jäivät mieleen keskimääräistä paremmin, mutta kenties räväkät leffat ylikorostuvat tämmöisissä muisteloissa.
VastaaPoistaTäytyy kallistua varmaan vuoden -93 festareille, The Killerin loppuhuipennuksen asebaletin yleisössä synnyttämä hurmiotila ja Mr. Woon läsnäolo festivaalilla oli väkevän voitokas kombo.
VastaaPoistaJos taas hakee toisentyyppistä ääripäätä, on mainittava E. Elias Merhigen vähintäänkin hämmentävä Begotten. "Jumala puukottaa itseään"-kohtauksen mittavan keston aikana näytöksen yleisöstä käveli ulos noin kolmannes. Kun leffan puolivälissä kelanvaihto ei onnistunut automaattisesti, yli puolet jäljellä olevasta yleisöstä huokasi helpottuneena "se tais loppua" ja livahti ulos salista. Itse toki istuin penkissä elokuvan loppuun asti.
Ehdottomasti Bodysong (vuoden 2003 festareilta). Jokaisen ihmisen tällä pallolla olisi hyvä nähdä se ainakin kerran.
VastaaPoistaOma suosikkini on vuonna 1996 esitetty, Shunji Iwain Perhonen sydämessä (Swallowtail Butterfly). Minulla on elokuvasta vuosia myöhemmin kirpparilta löytynyt, moneen kertaan katsottu VHS-kopio.
VastaaPoistaRakkaus itäaasialaista elokuvaa kohtaan muutti elämäni ja on nyt viimein, pitkien kieliopintojen saattelemana, tuonut minut mahdollisesti pysyvästi Kiinaan. Shunji Iwain mestariteoksessa, sen visuaalisuudessa, musiikissa, tunnelmissa ja henkilöhahmoissa yhdistyy kaikki se, mikä itäaasialaisesta elokuvasta tekee niin upean ainutlaatuista. Se on myös elokuva, jota käyttäisin esimerkkinä, mikäli joku pyytäisi minua kertomaan millainen elokuvafestivaali R&A on.
Du levande. Maailman paras rakkaus.
VastaaPoistaKISA ON PÄÄTTYNYT. Kiitos kaikille vastanneille! Hauskaa että nimettyinä on kaikkea 90-luvun helmistä uudempiin mestariteoksiin ja kauniista hempeilystä kunnon mättöön.
VastaaPoistaRaati valitsi R&A-paitojen voittajiksi seuraavat:
JL (Highway 61, R&A 1991)
Mikko Noranta (The Killer, R&A 1993)
rraug (Perhonen sydämessä, R&A 1996)
jepa (Container, R&A 2007)
Hoodee(Dream Home, R&A 2010)
Arvoisat voittajat: laittakaahan meilitse osoitetietonne ja kokotoiveenne (S-XL, naisten ja miesten mallit erikseen) osoitteeseen henna@hiff.fi niin pistetään paketit postiin!
... niin, ja mainitkaa myös, kumman paidan haluatte (kauhu tai ranskalainen mustavalkoraina).
VastaaPoistaVoi hyvät ihmiset, kertokaa mulle kun kuitenkin tiedätte mikä r&a leffa tämä on. Ranskalainen, jo vanhempaa tuotantoa jossa kirkon kellarissa toimii salainen kirjapaino. Salaperäinen, tumma taiteilijatar saapuu ottamaan asioista selvää mutta joutuu mukaan iloitteluun. Porukka herkuttelee ja rietastelee senkun ehtii. Viihdyttävä raina eikä kukaan maininnut sitä:(
VastaaPoista