Kiitos!

R&A kiittää. Ensi vuonna 25-vuotisbileet!

R&A-päätösklubi 2011. Kuva: Isma Valkama

Festivaalijohtajan työpäivä

Festivaalijohtaja Pekka Lanerva työpöytänsä ääressä. Kuva: Marika Kokkinen

Vapaaehtoistyötä Rakkautta & Anarkiaa –festivaalilla

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin taustalla on valtava määrä vapaaehtoistyötä. Ilman vapaaehtoistyöntekijöitä festivaalia ei olisi.

Vapaaehtoistyöntekijä Heidi Kähkönen festivaalin infopisteessä. Kuva: Jarno Mela

JAANA: Olin valmis, miten kävi?

Hyvin kävi. Katsoin noin 30 elokuvaa, ennakot mukaan lukien. Noin, sillä taas menin sekaisin laskuissa. Jotain jäi näkemättä, toista tuli tilalle.

Koin suuria hetkiä, näin uusia ratkaisuja. Paljon tunteita, paljon ajatuksia. Mieleen jääneitä parhauksia:

Paras lapsenlikka: HESHER
Paras alahuuli: DRIVE
Paras huulipari, oikeastaan kahdet huulet: POLISS

Paras musiikki: A STOKER
Paras koreografia: THE BENGALI DETECTIVE
Paras tuskatila: 20 CIGARETTES

Paras sisustus: ELENA
Paras mise-en-scene: MARWENCOL
Paras puhallus: GNARR

Paras kampaus: THE BLACK POWER MIXTAPE 1967–1975
Paras kissapuku: IHO JOSSA ELÄN
Paras eläin: KHODORKOVSKY

Kaunein pääosanesittäjä: SLEEPING BEAUTY
Komein pääosanesittäjä: SADE KUULUU MEILLE
Paras pääosanesittäjä: WHITE MATERIAL
Huonoin tekstitys: MISS BALA

Minun kattauksessani paras elokuva oli POLISS.

Vieraita ja fiiliksiä

Let My People Go! -elokuvan ohjaaja Mikael Buch. Kuva: Larisa Pelle

JAANA: Page One: A Year Inside The New York Times

Tämä on kiinnostava juttu. Tietenkin, toimittajasta. Vertautuu muutaman vuoden takaiseen dokumenttiin muotilehti American Voguen teosta. (Se oli kyllä vielä parempi.)

On kiihdyttävää seurata maailman kuuluisimman sanomalehden tekoa. Ai ton näköiset tyypit – ihan hirveän tavallisen näköiset – sitä tekee. Noin nuhruiset kledjut, johtoporrasta myöten. Miten tyyni onkaan päätoimittaja, millainen haukka toimituspäällikkö. Miten AHNAASTI ne kaikki hyökkää joka sanan perään. Ja ne siis oikeasti pohdiskelee juttujen yksityiskohtia milloin kenenkin pöydänkulmalla, ihan niin kuin elokuvissa meille on näytetty!

Huomio kiinnittyy kahteen seikkaan. Kaikki ovat armottoman nopeaälyisiä ja ahkeria tiedonhankkijoita.
Ja melkein kaikki ovat miehiä.

Arkistopätkissä näkyy vain miehiä. Tärkeät uutiset - sellaiset joita mekin tärkeinä pidämme – ovat yhä sen mukaisia. Nykyajassa pääsee ääneen muutama nainenkin. Myös tuleva päätoimittaja on nainen.

Mutta New York Timesissa naiset on ihan stereotyyppisesti "tough". Kun lehti sitten dokumentin kuvausten aikana irtisanoo väkeä, lähtijät ovat naisia. Tough too.

Torstain tapahtumien tunnelmia

Kotimaisen elokuvan gaalassa yleisö odottamassa palkittavien julkistamista Dubrovnikissa. Kuva: Lea Hult